Ei ole. Asuntokaupan kuntotarkastus ei ole pakollinen, mutta se on erittäin suositeltava sekä ostajalle että myyjälle.

Tarkastuksen päätavoite on antaa molemmille osapuolille totuudenmukainen kuva kiinteistön kunnosta. Se täydentää myyjän tiedonantovelvollisuutta ja ostajan selonottovelvollisuutta.

Joissakin tapauksissa pankki voi vaatia lainan myöntämisen ehtona, että kohteeseen on tehty KH 90-00394 -suoritusohjeen mukainen kuntotarkastus.

Kyllä. Tarkastajallamme on Asuntokaupan Kuntotarkastaja (AKK) -pätevyys.

Tämän pätevyyden myöntää puolueeton rakennusalan asiantuntijayritys FISE. Se on tae korkeasta asiantuntemuksesta ja varmistaa, että kuntotarkastus suoritetaan aina standardoidun KH 90-00394 -ohjeen mukaisesti.

Pätevyys varmistaa, että saat luotettavan ja puolueettoman arvion kiinteistösi kunnosta.

Kyllä, malliraportti on saatavilla.

Malliraportin avulla saat hyvän käsityksen siitä, mitä kaikkea kuntotarkastus sisältää ja miten raportilla havaitut asiat ovat esitetty. Voit pyytää malliraporttia lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info@ratea.fi.

Kuntotarkastuksen hinta vaihtelee kohteen iän ja sijainnin mukaan. Hintaan voi vaikuttaa myös se, sisältyykö tarkastukseen lisäpalveluita, kuten ryömintätilan tarkastus, enegiatodistus tai lisärakennuksien tarkastus.

Käytössämme ei ole piilokuluja, esimerkiksi laskutuslisiä. Asuntokaupan kuntotarkastuksien ajantasaisen hinnaston löydät hinnasto-osiosta.

Ei, kuntotarkastus ei ole kotitalousvähennyskelpoinen.

Kotitalousvähennyksen saa ainoastaan kodin perusparannus- ja kunnossapitotöistä, kuten remonteista. Koska kuntotarkastus on luonteeltaan asiantuntijapalvelu, sitä ei lasketa remontoimiseksi tai korjaustyöksi.

Luotettavan kuntotarkastajan valinta on yksi asuntokaupan tärkeimmistä päätöksistä. Seuraavien vinkkien avulla voit tehdä perustellun valinnan:

Pätevyys ja koulutus: Valitse tarkastaja, jolla on Fisen myöntämä AKK-pätevyys (Asuntokaupan Kuntotarkastaja). Tämä pätevyys takaa, että tarkastajalla on ajantasainen asiantuntemus ja hän noudattaa tarkastuksessaan yhtenäistä suoritusohjetta.

Kokemus ja referenssit: Kokenut tarkastaja tunnistaa paremmin piilevät riskit ja osaa selittää havainnot asiakasystävällisesti ilman ammattislangia. Näin saat tarkastustapahtumasta enemmän irti ja ymmärrät kiinteistösi todellisen kunnon. Selvitä tarkastajan tausta ja kokemus vastaavista kohteista ja pyydä tarvittaessa referenssejä aiemmista töistä.

Puolueettomuus: Valitse puolueeton tarkastaja. 

Raportointi: Pyydä nähtäväksi malliraportti. Hyvä raportti on selkeä, ymmärrettävä ja sisältää valokuvia havainnoista.

Kuntotarkastuksen kesto on yleensä 2–4 tuntia, mutta se riippuu kohteen koosta, iästä ja rakenteesta. Jos rakennusta on laajennettu eri aikoina, tarkastukseen voi kulua enemmän aikaa.

Voit olla yhteydessä meihin saadaksesi tarkan arvion tarkastuksen kestosta info@ratea.fi.

Kyllä, ostaja ja myyjä voivat olla paikalla kuntotarkastuksessa. Se on erittäin suositeltavaa, koska käymme tarkastuksen läpi koko ajan yhdessä. Näin voit kysyä kysymyksiä, ja saat samalla täyden kuvan havainnoista ja niiden merkityksestä.

Jos kuntotarkastuksessa havaitaan vaurioita, tarkastaja dokumentoi ne huolellisesti raporttiin. Vaurioista tiedotetaan tarkastuksen aikana ja käydään läpi niiden laajuutta ja merkitystä.

On tärkeää muistaa, että kuntotarkastus on tehty juuri tätä varten: selvittämään kiinteistön todellinen kunto, jotta kaikki osapuolet voivat tehdä perustellun päätöksen.

Kuntotarkastus on pääasiassa silmämääräinen ja rakenteita rikkomaton.

Tämä tarkoittaa, että tarkastaja arvioi rakenteiden kuntoa pintapuolisesti. Kuitenkin, jos tarkastuksessa havaitaan viitteitä piilevästä vauriosta tai tunnistetaan riskirakenne, tehdään kevyt rakenneavaus lisätietojen saamiseksi. Kevyt rakenneavaus on puurakenteiseen levyseinään tehtävä paikallinen avaus.

Rajoituksia voivat aiheuttaa myös ulkoiset tekijät, kuten lumi katolla tai rakenteiden edessä olevat huonekalut.

Energiatodistus tarvitaan, jotta voidaan saada selkeä kuva rakennuksen energiatehokkuudesta. Se on kuin kodin tuoteseloste, joka kertoo:

Energialuokan: Miten rakennus sijoittuu energialuokissa A:sta G:hen.

Kulutuksen: Kuinka paljon energiaa rakennus kuluttaa.

Parannusehdotukset: Miten rakennuksen energiatehokkuutta voi parantaa.

Energiatodistus on lainsäädääntöön perustuen pakollinen myynnin, vuokrauksen ja rakentamisen yhteydessä (laki rakennusten energiatodistuksesta (50/2013)).

KH 90-00394 on asuntokaupan kuntotarkastusten virallinen suoritusohje. Sen julkaisija on Rakennustieto Oy, ja ohje on osa laajempaa Rakennustietotuotteiden kokoelmaa, joka sisältää rakennusalan standardeja ja parhaita käytäntöjä.

Suoritusohjeen tavoitteena on varmistaa, että kaikki kuntotarkastukset ovat yhtenäisiä, puolueettomia ja laadukkaita. Ohjeistus määrittelee tarkasti, mitä tarkastuksessa selvitetään, millä menetelmillä ja miten ne raportoidaan. Se selventää, että tarkastus on ensisijaisesti silmämääräinen ja rakennetta rikkomaton.

Toisin kuin KH 90-00394, joka on tarkastajalle laadittu suoritusohje, KH 90-00393 on suunniteltu asiakkaalle. Ohjeessa käydään läpi muun muassa:

Tilaajan vastuut: Mitä asiakkaan tulee huomioida ennen tarkastusta, sen aikana ja sen jälkeen.

Tarkastuksen tavoitteet: Mikä on kuntotarkastuksen tavoite ja mitä sen avulla selvitetään.

Raportin tulkinta: Miten asiakkaan tulee tulkita raportin havaintoja ja suosituksia.

Nämä kaksi ohjetta, KH 90-00393 ja KH 90-00394, toimivat yhdessä luoden selkeän ja ammattimaisen pohjan koko kuntotarkastusprosessille.

Tilaajan ohjeen KH 90-00393 mukaan asiakkaan, eli tilaajan, tulee valmistautua kuntotarkastukseen aktiivisesti. Hyvällä valmistautumisella varmistetaan, että tarkastus sujuu tehokkaasti ja että kaikki olennaiset havainnot voidaan tehdä.

Tässä ovat tärkeimmät valmistelutoimet:

1. Asiakirjojen hankinta

Asiakkaan tulee hankkia kaikki saatavilla olevat rakennukseen liittyvät dokumentit ja piirustukset, kuten:

• Rakennus- ja pohjapiirustukset, mukaan lukien mahdolliset muutostyöt ja laajennukset.

• Huoltokirja, energiatodistus ja aiemmat tarkastusraportit.

• Isännöitsijäntodistus, jos kyseessä on asunto-osakeyhtiö.

2. Tarkastukseen valmistelu

Tarkastajan on päästävä helposti kaikkiin rakenteisiin ja tiloihin. Asiakkaan vastuulla on:

• Välttää märkätilojen käyttöä 24 tuntia ennen tarkastusta, jotta kosteuskartoitukset voidaan tehdä luotettavasti.

• Puhdistaa lattiakaivot ja tyhjentää kaapit (esim. keittiössä ja kylpyhuoneessa), jotta tarkastaja pääsee näkemään putkistot ja viemärit.

• Varmistaa esteetön kulku yläpohjaan, kellariin tai muihin rakenteiden sisään jääviin tiloihin.

• Siirtää suuret huonekalut ulkoseinien edestä, jotta rakenteet voidaan tarkastaa.

• Valmistella tikkaat tai muut turvalliset kulkuvälineet korkeisiin paikkoihin, mikäli rakennuksessa ei ole kiinteitä.

3. Alkuhaastattelu

Ohjeistus korostaa alkuhaastattelun tärkeyttä. Tilaajan tulee osallistua haastatteluun ja antaa tarkastajalle tietoja rakennuksen historiasta, tehdyistä remonteista ja havaituista ongelmista.

Nämä toimet ovat tärkeitä, jotta tarkastaja saa kattavan kuvan rakennuksen kunnosta ja osaa keskittyä oikeisiin asioihin tarkastuksen aikana.

AKK on lyhenne sanoista Asuntokaupan Kuntotarkastaja. Se on asiantuntijapätevyys, joka takaa korkean ammattitaidon ja puolueettomuuden asuntokaupan kuntotarkastuksissa. AKK-pätevyyden myöntää suomalainen rakennusalan pätevyyksiä hallinnoiva organisaatio FISE Oy.

Pätevyyden vaatimukset

Koulutus: Hakijalla on oltava rakennusalan tutkinto. Tutkintona edellytetään kyseiseen tehtävään soveltuvaa rakentamisen alalla suoritettua tutkintoa, joka on vähintään rakennusmestari(AMK) tai vastaava aiempi, vähintään teknikon tutkinto.

Työkokemus: Hakijalta vaaditaan vähintään viisi vuotta (60 kuukautta) monipuolista, tutkinnon jälkeistä työkokemusta talonrakennus- tai kiinteistöalalta. Kokemuksen tulee olla arviointi- ja tarkastustehtävistä tai kosteus- ja homevaurioiden selvittämiseen erikoistuneista tehtävistä.

Pätevyyskoulutus: Hakijan on suoritettava hyväksytysti Asuntokaupan Kuntotarkastajan Koulutus (AKKO). Koulutus on kestoltaan yhteensä 7 päivää.

Pätevyystentti: Hakijan on läpäistävä koulutuksen jälkeen järjestettävä kirjallinen pätevyystentti.

Nämä vaatimukset varmistavat, että AKK-pätevyyden omaava tarkastaja on riittävän pätevä ja toimii ammattimaisesti.

RTA on lyhenne sanoista Rakennusterveysasiantuntija. Tähän pätevyyteen valmentava RTA-koulutus on suunniteltu tuottamaan alalle erityisasiantuntijoita sisäilma-asioihin ja terveelliseen sisäympäristöön.

RTA-pätevyys edellyttää rakennusalan tutkinnon, työkokemuksen sekä laajan RTA-koulutuksen (45 op), joka antaa syventävää tietoa rakennusfysiikasta, mikrobiologiasta, kemiasta, kuntotutkimuksista ja juridiikasta.

Eurofins Expert Servicen sertifioima rakennusterveysasiantuntija (RTA) voi toimia asumisterveysasetuksen (545/2015) mukaisena ulkopuolisena asiantuntijana ja johtaa selvitystyötä rakennusten kosteus- ja homevaurioihin ja sisäilmaongelmiin liittyvissä tutkimuskohteissa.

Riskirakenteet ovat rakennustapoja tai rakennusosia, joiden on havaittu olevan tavanomaista alttiimpia vaurioitumaan. Vaikka rakenteessa ei olisikaan vaurioita, se luokitellaan riskirakenteeksi sen rakennetyypistä tai rakennusajankohdasta johtuen.

Miksi riskirakenteet ovat tärkeitä?

Riskirakenteiden tunnistaminen on tärkeää, koska ne voivat aiheuttaa vakavia ongelmia, kuten kosteus- ja homevaurioita. Koska riskirakenteen kuntoa ei voida tarkastaa pintapuolisesti, niiden selvittämiseksi suositellaan kuntotarkastuksessa aina lisätutkimuksia. Esimerkkejä riskirakenteista ovat valesokkeli ja puulattiat eristämättömän betonilaatan päällä. Ympäristöministeriö on laatinut kattavan diasarjan suomalaisen rakennustavan riskirakenteista ja niiden vauriomekanismeistä. Diasarja on katsottavissa Kosteus- ja hometalkoot-verkkosivuilta https://www.hometalkoot.fi/guides → Pientaloasukkaat → Tunnista ja tutki riskirakenne.

1. Sopiminen ja valmistelu 

Aloita valitsemalla sopiva ajankohta suoraan ajanvarauksestamme. Lähetämme sinulle sähköisen esitietolomakkeen, jonka huolellinen täyttö on tärkeää. Voit toimittaa tarvittavat asiakirjat meille etukäteen tai tuoda ne paperiversioina mukanasi tarkastukseen.

2. Tarkastus 

Tarkastus alkaa alkuhaastattelulla ja asiakirjojen läpikäynnillä, jonka jälkeen tarkastaja käy kiinteistön sisä- ja ulkotilat huolellisesti läpi. Tarkastus kestää tyypillisesti 2–4 tuntia. Käymme kaikki havainnot suullisesti läpi jo tarkastuksen aikana.

3. Raportointi 

Saat kuvallisen kuntotarkastusraportin sähköpostiisi 48 tunnin kuluessa. Mikäli sinulla on kysyttävää raportista, voit olla yhteydessä suoraan tarkastajaan puhelimitse tai sähköpostitse.

4. Asiakaspalaute 

Raportin toimituksen jälkeen sinulla on mahdollisuus antaa palautetta palvelustamme. Olemme erittäin kiitollisia palautteestasi, sillä se auttaa meitä kehittämään toimintaamme entistäkin paremmaksi.

Kuntotarkastuksen ja kuntotutkimuksen ero on ennen kaikkea niiden laajuudessa ja syvyydessä. Molemmat selvittävät rakennuksen kuntoa, mutta eri menetelmin.

Kuntotarkastus

Kuntotarkastus on luonteeltaan silmämääräinen ja rakennetta rikkomaton arvio. Sen tavoitteena on antaa yleiskuva rakennuksen kunnosta tarkastushetkellä. Tarkastaja arvioi rakenteiden, järjestelmien ja pintojen tilaa aistinvaraisesti ja kevyin, rakenteita rikkomattomin menetelmin, kuten pintakosteustunnistimella.

Kuntotarkastus soveltuu parhaiten asuntokaupan tueksi, kun halutaan saada yleiskäsitys kiinteistön kunnosta ja mahdollisista riskeistä.

Kuntotutkimus

Kuntotutkimus on puolestaan syvällisempi ja tarkempi selvitys rakenteesta. Se tehdään yleensä, kun kuntotarkastuksessa on havaittu riskirakenne tai viitteitä vaurioista, ja tarvitaan tarkempaa tietoa ongelman laajuudesta. Kuntotutkimus on luonteeltaan rakennetta rikkova, eli siihen kuuluu rakenneavauksia ja näytteiden ottamista, jotta rakenteiden todellinen kunto voidaan selvittää.

Kuntotutkimuksen avulla saadaan luotettava tieto vaurion syistä ja laajuudesta, mikä on edellytys korjaussuunnitelman laatimiselle.

Kosteuskartoitus

Kosteuskartoitus on nopea ja rakennetta rikkomaton arvio, jonka tavoitteena on löytää kosteusongelmien riskialueita. Kartoituksessa käytetään pintakosteudentunnistinta, joka toimii kapasitanssiperiaatteella. Laite mittaa sähkömagneettisen kentän avulla poikkeavaa kosteutta rakenteen pinnan alta ilman, että rakenteita avataan. Kartoitus tehdään aina vertailevana mittauksena: tuloksia verrataan kuivan vertailukohdan lukemaan, jotta poikkeavat arvot voidaan havaita.

Kosteusmittaus

Kosteusmittaus on puolestaan tarkka ja usein rakennetta rikkova toimenpide. Sillä määritetään materiaalin todellinen kosteuspitoisuus. Menetelmiä ovat esimerkiksi puun osalta piikkimittaus ja betonin osalta porareikämittaus. Mittaustuloksen yksikkönä on puussa painoprosenttikosteus ja betonissa suhteellinen kosteus (RH%). Kosteusmittaus tehdään, kun halutaan tietää materiaalin todellinen kosteuspitoisuus ja ongelman todellinen laajuus.

Yhteenveto

Yksinkertaistaen, kosteuskartoitus paikallistaa ongelman, ja kosteusmittaus vahvistaa sen.

Pintakosteudentunnistin toimii kapasitanssiperiaatteella (kapasitanssi ilmaisee sähkövarauksen suuruutta kussakin johtimessa suhteessa niiden väliseen potentiaalieroon (esim. jännite)). Laite siis lähettää pienen sähkömagneettisen kentän rakenteeseen ja mittaa, miten se muuttuu. Kun kosteus lisääntyy, materiaalin sähkönjohtavuus paranee ja laitteen lähettämä signaali muuttuu. Laite tulkitsee muutoksen ja näyttää sen lukeman, joka kertoo, onko pinnalla poikkeavaa kosteutta. 

Koska laite antaa aina suuntaa-antavan lukeman, ei tarkkaa kosteusprosenttia, vertaileva mittaus on ainoa tapa todentaa, onko rakenteessa poikkeavaa kosteutta.

Vertailevassa mittauksessa kosteustunnistimella mitataan ensin arvo terveestä, kuivasta ja samanlaisesta rakenteesta. Tämä lukema toimii vertailuarvona. Tämän jälkeen mittari viedään rakenteen kohtaan, josta epäillään löytyvän kosteutta. Jos lukema on selvästi korkeampi kuin vertailuarvo, on syytä epäillä kosteusvauriota. Jos lukema on samanlainen tai matalampi kuin vertailuarvo, rakenteessa ei todennäköisesti ole poikkeavaa kosteutta.

Pintakosteudentunnistimien välillä on merkittäviä laatueroja, esimerkiksi sähkömagneettisen kentän syvyyden osalta. Edullisemmissa laitteissa magneettikenttä on usein matala, mikä tarkoittaa, että laite pystyy havaitsemaan kosteutta vain lähellä pintaa. Laadukkaammissa laitteissa kenttä on syvempi, mikä mahdollistaa kosteuden havaitsemisen myös syvemmältä rakenteista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että laadukkaampi laite pystyy havaitsemaan piilevät kosteusongelmat tarkemmin.

Puun kosteuspitoisuus ilmoitetaan prosentteina ja se kuvaa veden määrää suhteessa puun kuivapainoon. Kosteus mitataan luotettavasti kosteusmittarilla.

Tuoreen havupuun kosteuspitoisuus on noin 30 % (kutsutaan myös kyllästymispisteeksi). Normaalissa käytössä kosteus vaihtelee 8–25 %:n välillä. Koska puu on hygroskooppinen materiaali, sen kosteus muuttuu ilman suhteellisen kosteuden mukaan. Kuiva puu imee kosteutta, ja kostea puu luovuttaa sitä. Siksi puun kosteus vaihtelee vuodenaikojen ja käyttökohteen mukaan.

Puun vaurioitumisen pääsyy on kosteus. Kun puun kosteuspitoisuus pysyy pitkään yli 20 %:ssa, puu altistuu mikrobikasvustolle. Tämä tila syntyy, kun ympäröivän ilman suhteellinen kosteus on jatkuvasti yli 80–90 %.

Lisäksi homeen ja lahon syntyminen edellyttää, että lämpötila on plussan puolella, yleensä +0 °C ja +40 °C välillä. Pakkasella puu ei vaurioidu, vaikka ilman suhteellinen kosteus olisikin korkea, koska lämpötila ei ole riittävä mikrobien kasvulle.

Puun vaurioita aiheuttavat erilaiset mikrobit ja sienet:

Homehtuminen: Homeet kasvavat puun pinnalla ja voivat aiheuttaa ihmisille allergiaoireita. Ne eivät kuitenkaan heikennä puun lujuutta.

Laho: Puun lahottajasienet hajottavat puun rakennetta ja soluseiniä, mikä heikentää puun lujuutta. Laho syntyy, kun puun kosteusprosentti on pitkään yli 20 %.

Sinistyminen: Puun sinistyminen on sinistäjäsienten aiheuttamaa värjäytymistä. Se on lähinnä esteettinen haitta, sillä se ei aiheuta lahoamista eikä vaikuta puun lujuuteen.

Termi “hengittävä rakenne” on kansankielinen nimitys rakenteille, jotka päästävät vesihöyryä lävitseen ja tasaavat kosteusmuutoksia. Tällaisia ovat esimerkiksi yksiaineiset materiaalit, kuten hirsi tai tiili, joissa ei ole höyrynsulkua.

Rakennusfysiikan näkökulmasta termi “hengittävä” viittaa rakenteen hygroskooppisuuteen. Tämä tarkoittaa materiaalin kykyä sitoa kosteutta itseensä ja luovuttaa sitä takaisin ympäristöön vallitsevien olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi puu on hygroskooppinen materiaali, ja sen oma kosteuspitoisuus vaihtelee ympäristön suhteellisen kosteuden mukaan. Muun muassa siksi hirsitalojen sisäilma koetaan usein miellyttävänä.

Hengittävyys liittyy myös vesihöyryn diffuusioon. Diffuusio on ilmiö, jossa vesihöyry siirtyy rakenteiden läpi suuremmasta vesihöyrynpaineesta matalampaan. Talvella tämä tarkoittaa vesihöyryn liikkumista lämpimästä sisäilmasta kylmään ulkoilmaan.

Kapillaarinen kosteuden nousu on luonnollinen ilmiö, jossa maaperän kosteus pyrkii imeytymään ylöspäin talon rakenteisiin, kuten perustuksiin, runkoon ja lattiaan. Se toimii samalla periaatteella kuin talouspaperin kulmaan tippunut vesi, joka leviää koko arkille.

Rakennusfysiikassa tämä ilmiö tunnetaan kapillaarisena nousuna eli huokoisalipaineena. Nämä termit kuvaavat sitä, kuinka rakenteen pienet huokoset imevät kosteutta maaperästä painovoimaa vastaan.

Ilman asianmukaista kapillaarikatkoa tai vedeneristystä tämä ilmiö kuljettaa jatkuvasti kosteutta ylöspäin. Ajan myötä jatkuva kosteus voi vaurioittaa rakenteita, aiheuttaa lahoa tai edistää mikrobikasvuston, kuten homeen, muodostumista.

Kapillaarikatko estää maaperän kosteuden nousun kapillaarisesti rakenteisiin. Se toteutetaan karkeasta materiaalista, kuten sepelistä, tehdyllä kerroksella rakennuksen alla ja vierustalla. Sepelin suuri raekoko ja suuret huokosvälit estävät veden nousun, toisin kuin hienoissa maalajeissa. Mitä karkeampaa sepeli on, sitä tehokkaammin se toimii kapillaarikatkona.

Kapillaarikatkon lisäksi rakennuksen suojana toimii sokkelin vedeneristys. Sen tehtävä on estää veden suora siirtyminen maaperästä sokkeliin ja sieltä eteenpäin rakenteisiin. Asianmukainen vedeneristys on tärkeä osa alapohjan kosteussuojausta.

On tärkeää erottaa kapillaarikatko salaojituksesta, jolla on eri tehtävä. Salaojien tehtävä on kerätä ja ohjata hule- ja pohjavesi pois rakennuksen perustusten luota. Niillä torjutaan siis pääasiassa pohjaveden nousua ja veden kerääntymistä perustusten viereen, ei kapillaarista kosteutta.

Salaojat ovat osa rakennuksen perustusten kuivatusjärjestelmää, jonka pääasiallinen tehtävä on torjua pohjaveden nousua ja pitää rakennuksen perustukset kuivana. Nykyään käytettävät salaojaputket ovat usein rei'itettyä kaksoisputkea, jotka kestävät paremmin puristusta kuin aikaisemmat yksinkertaiset putkimallit (väriltään valkoiset tai keltaiset).

Salaojaputken toiminta perustuu siis rei'itettyihin putkiin, jotka asennetaan rakennuksen ympärille anturoiden alapuolelle. Pohja- ja hulevedet kulkeutuvat salaojaputkiin, josta vesi ohjataan painovoimaisesti tai pumppukaivon avulla pois rakennuksen viereltä avo-ojaan tai hulevesijärjestelmään.

Salaojajärjestelmän toimivuus tulee varmistaa säännöllisellä huollolla (RT 103765 -ohjeen mukaan):

Tarkastuskaivot tulee tarkastaa vähintään kahden (2) vuoden välein.

Putkiston painehuuhtelu suositellaan tehtäväksi vähintään (5) viiden vuoden välein. Samalla tyhjennetään tarkastuskaivojen lietepesät.

Jos järjestelmää ei voi huoltaa, esimerkiksi tarkastuskaivojen puuttumisen tai niiden ollessa maan alla, järjestelmän käyttöikä lyhenee 25 %.

Sadevesijärjestelmä on kokonaisuus, joka kerää katolta tulevan sadeveden ja ohjaa sen turvallisesti pois rakennuksen viereltä. Vesi tulee johtaa hallitusti aina vähintään kolmen (3) metrin päähän rakennuksesta.

Järjestelmän pääkomponentteja ovat räystäskourut eli rännit sekä syöksyputket, jotka ohjaavat veden suppilokaivojen kautta umpinaisiin sadevesiputkiin ja edelleen avo-ojaan tai hulevesijärjestelmään.

Ennen nykyaikaista sadevesijärjestelmää sadevedet on kerätty syöksyputkien alla vesisäiliöihin tai johdettu betonisilla avokouruilla pois rakennuksen viereltä. Puutteellisesti toimiva sadevesijärjestelmä lisää rakenteiden kosteusrasitusta merkittävästi, minkä vuoksi sen toiminnasta tulee huolehtia säännöllisellä huollolla.

Vaikka molemmat järjestelmät liittyvät vedenhallintaan, niiden tehtävät ovat täysin erilaiset. Tämä sekaannus on erittäin yleinen.

• Sadevesijärjestelmä hallitsee katolta tulevaa vettä (pintavesi/hulevesi) ja ohjaa sen pois rakennuksen vierustalta.

• Salaojajärjestelmä puolestaan torjuu maaperän pohjaveden nousua ja johtaa ne pois.

Lyhyesti sanottuna, sadevesijärjestelmä suojaa rakennusta ylhäältä tulevalta vedeltä, kun taas salaojitus suojaa sitä alhaalta maasta nousevalta vedeltä. Toimiva kokonaisuus edellyttää molempien järjestelmien asianmukaista kuntoa.